Nokkonen on 50–100 cm korkea monivuotinen poltinkarvainen ruohokasvi. Se on pioneerikasvi, joka helposti leviää esim. raunioille ja ojanvarsille koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään.
Nokkosen versoja ja nuoria lehtiä kerätään keväällä ennen kukintaa. Myöhemmin kesällä nokkonen saadaan kasvattamaan uusia versoja kasvustoa niittämällä. Nuoret versot leikataan 10–15 cm:n mittaisina. Suojakäsineet ovat nokkosta käsiteltäessä tarpeen, sillä sen lehdissä ja varressa on poltinkarvoja. Nokkosen keruuta ei suositella kompostien ja karjasuojien läheisyydestä tai typellä lannoitetuilta alueilta, joissa nokkoseen saattaa helposti kertyä liikaa ihmiselle haitallista nitraattia.
Nokkonen on ravintoaineiden tehopakkaus. Pinaattiin verrattuna nokkonen sisältää runsaasti mm. proteiinia ja ravintokuitua. Nokkosessa on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä mm. kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. Etenkin kalsiumia on runsaasti, joten nokkonen sopii kalsiumlähteeksi myös kasvisruokavalioon. Nokkonen sisältää merkittäviä määriä myös C-vitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja. Ravitsemuksen kannalta eduksi on myös pieni natriumpitoisuus.
Nokkosta käytetään ruokiin pinaatin tavoin ja yrttijuomissa. Kuivattu nokkonen on hyvä perusaines viherjauheeksi ja yrttijuoma-ainekseksi. Syksyllä voi kerätä nokkosen siemeniä. Nokkosen versoja voidaan pakastaa ryöpättyinä tai kuivata sellaisenaan myöhempää käyttöä varten. Ryöppäys ja kuivaus poistavat poltinkarvojen pistävyyden. Ryöppäys alentaa nokkosen nitraattipitoisuutta, mutta samalla menetetään myös osa ravinteista keitinveteen.
(Lähde: http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/nokkonen/:)
Nokkonen on meidän perheen ehdoton villiyrttisuosikki. Takapihalla kasvaa muutamassakin kohdassa muhkea nokkospuska ja sitä verotetaan ahkerasti läpi kesän. Kevään ensimmäisten hennon vaaleanvihreiden nokkosten puskiessa ylös maasta olen jo haukkana paikalla saksieni kanssa. Osan nokkosista pakastan ja osan taas kuivatan hyötykasvikuivurilla. Pakastetut käytetään useimmiten nokkoslettujen raaka-aineeksi ja kuivatut murennan sämpylätaikinaan. Ja pidemmittä puheitta (heh heh) itse reseptin pariin:
1 l vettä
1 tl suolaa
25 g tuorehiivaa
1 dl siirappia
1 dl oliiviöljyä
n.14 dl vehnäjauhoja
murennettua, kuivattua nokkosta
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi ja öljy. Lisää nokkosrouhe. Alusta mukaan jauhot. Nostata liinan alla kaksinkertaiseksi. Muotoile sämpylöiksi ja paista 200 asteessa n. 15 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti