Hiihtoloma Tahkolla

Vietimme tällä viikolla ihan koko perheen voimin hiihtolomaa Nilsiän Tahkovuorella. Vuokrasimme mökin Tahkon Keskusvaraamon kautta ja kaikki sujui ongelmitta siitäkin huolimatta että hajamielinen mieheni unohti aluksi maksaa sähköpostiin tulleen laskun ja varaus peruutettiin :) Muutamalla puhelinsoitolla homma oli kuitenkin pian hallussa ja perhesopukin jälleen taattu!

Mökki sijaitsi Teerenpolulla muutaman kilometrin päässä rinteistä ja "keskuksesta". Saavuimme paikan päälle vasta lähempänä iltaseitsemää, joten avaimet sai hakea Keskusvaraamon loistavasti suunnitellusta 24h-avainkaapista numerokoodilla. Mökkikompleksi muodostui kolmesta mökistä, jotka olivat yhteydessä toisiinsa varastojen kohdalta. Meidän mökkimme sijaitsi kolmantena eli metsän puolella joka mahdollisti vapaan mellastamisen lasten kanssa pihalla kun ei tarvinnut turhaan pelätä autoja, moottorikelkkoja tai muita vaaroja. Vaikka naapurissa oli koko ajan toinen lapsiperhe, ei meluhaittoja todellakaan ollut. Ainoastaan portaissa liikkuminen ja saunominen kuuluivat läpi toiseen mökkiin, hiljaisempaa siis kuin keskiverto-rivitalossa :)

Mökin varustelu oli mielestämme riittävä ja sisustus viihtyisä. Yleensä lomamökit on sisustettu vähintäänkin vaatimattomasti tai ainakin halvasti, mutta tällä kertaa viihtyisyyteen oli mielestäni panostettu. Keittiön varustelu mahdollisti ruoan laittamisen ilman puolivalmisteiden tai einesten käyttöä, kaikki tarpeellinen paistinpannuista soppakauhoihin löytyi kyllä kaapeista. Astioita oli nelihenkiselle perheelle aika vähän, joten astianpesukonetta sai kyllä pyörittää lähes päivittäin. 

Pieni miinus löytyi siitä ,ettei yläkerran makuuhuoneen ikkunoissa ollut ollenkaan verhoja. Itse olen fiksoitunut verhoihin ja esimerkiksi muuton yhteydessä verhot on saatava ikkunaan jo ihan heti ensimmäiseksi ettei vaan tarvitse käydä nukkumaan ilman verhoja! Muistanpa muutamaankin otteeseen viritelleeni ikkunaan lakanoita verhotankojen puuttuessa :D No nythän sitten nukuttiin koko viikko ilman verhoja, tiukkaa teki mutta menihän se kun oli pakko! Verhojen uupuminen kummastutti myös terassin oven kohdalla, etenkín kun muissa olohuoneen ikkunoissa oli verhot... 

Tahko tarjoaa perinteisten rinnehuvien lisäksi monipuolisia aktiviteetteja myös muista lajeista innostuneille. Mieheni kävi pontevana poikana hiihtelemässä, itsekin olin hiihtimet mukaan pakannut mutta kiitos lähes viikon kestäneen vatsataudin en ladulle kyennyt. Esikoisen laukusta löytyivät myös sukset sekä luistimet mutta poika ilmoitti jo heti kärkeen että "Minä en sitten hiihdä enkä luistele!". 
Lasten kanssa kävimme pulkkamäessä, joka olikin rakennettu jäälle heti rinteiden alapuolelle. Samassa yhteydessä oli myös napakelkka, joka tuntui olevan pikkuväen suosiossa, mukaanlukien meidän perheen kääpiöt :) 
Suojainen piha mahdollisti lumen kanssa meuhkaamisen myös mökin edustalla, joten aina ei edes tarvinnut lähteä erityisesti liikenteeseen. 

Ehdoton yllättäjä oli Tahko Farmi. Kyseinen kotieläinpiha vaikutti ulkopuolelta kovin vaatimattomalta ja olimmekin jo lähes kääntymässä kannoiltamme. Osallistuimme kuitenkin ohjatulle kierrokselle, jossa eläintenhoitajanainen kertoi kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti eläinten elämästä farmilla. Lapset (ja aikuiset) saivat osallistua syöttämiseen ja ja eläimet päästettiin jopa vapaaksi rapsuteltavaksi. Ryhmä oli sen verran pieni, että kaikki lapset voitiin ottaa yksilöllisesti huomioon ja kysymyksiä sai esittää kesken kierroksen. Itse arvostin sitä, että meidän perheen lapset jotka olivat nuorimmasta päästä, eivät silti joutuneet varjoon vaan eläintenhoitaja piti osaltaan huolta ettö hekin pääsivät syöttämään isojen lapsten välissä. Lapset olivat luonnollisesti ihan innoissaan. Farmin lajistoon kuuluivat mm. lehmät, ponit, hevoset, alpakat, kanat, kukot, kanit, ankat, lampaat, vuohet, minipossut jne jne. Lisäplussaa on annettava vielä siitä esikoisemme sai bonuskierroksen lehmien aitaukseen eläintenhoitajan kanssa ja vielä hoitajan sylissä matkustaen vaikka varsinainen kierros oli jo loppunut. Esikko siis ilmaisi kovaan ääneen pettymyksensä siihen, ettei lehmiä kuulemma katsottu ollenkaan :D 
Suosittelen siis lämpimästi Tahko Farmia ja etenkin ohjattua kierrosta kaikille lapsiperheille!

Kotimatkan varrella poikkesimme vielä Siilinjärvellä Fontanellassa polskimassa. Meillä molemmat nassikat ovat vielä uimataidottomia, joten arvostimme sitä, että paikka oli suunniteltu varta vasten lapsiperheille. Pikkuväelle soveltuvia altaita oli useampi ja nekin joissa oli enemmän vettä, olivat syvyydeltään vain 1,5 m. Lasten kanssa turvallinen oleskelu oli siis mahdollista myös näissä altaissa varisnkin kun altaat viettivät loivasti. Fontanella ei ole enää ihan uusi, mutta mielestämme paikka oli iästään huolimatta viihtyisä ja siisti. Myös palvelu oli ystävällistä. Lähtiessämme takapenkillä istui kaksi kosteatukkaista, ryppysormista mutta onnellista nukkuvaa lasta :)

Lasten ja aikuisten lemppari

...on itseoikeutetusti makaronilaatikko. Mielestäni paras ohje on se ihan tavallinen, johon ei siis tule mitään ylimääräistä. Joidenkin mielestä lihaliemeen tehty versio on se ainoa oikea mutta meillä vannotaan munamaidon nimeen :) Tällä kertaa mukaan ympättiin myös paketillinen pekonia kun viimeinen käyttöpv alkoi jo olla ovella.

Perinteiseen makrulootaan tarvitaan siis:

400 g makaronia

400 g jauhelihaa

(1 pkt pekonia suikaloituna)

1 sipuli

2-3 kynttä valkosipulia

3 munaa

7 dl maitoa

mustapippuria, valkopippuria

juustoraastetta

Paista jauheliha (ja pekoni). Lisää sipulit ja kuullota. Keitä makaronit lähes kypsiksi. Lisää halutessasi liemikuutio keitinveteen. 

Sekoita keskenään paistettu jauheliha-sipuliseos sekä makaronit ja kaada voideltuun vuokaan. Lisää päälle munamaito ja  juustoraaste. Paista 200 asteessa n. 45 min. 

Päälle vaan reippaasti ketsuppia ja ääntä kohti!

Juoksufiiliksiä

Lämpömittari näytti täällä etelässäkin illalla -16 astetta. Olin kuitenkin päättänyt jo aiemmin päivällä lähteä illalla lenkille, varsinkin kun jouduin ihailemaan keväistä auringonpaistetta ihan vaan osaston ikkunoiden läpi työpäivän aikana.

Ensimmäinen pulma kehkeytyi vaatteista. Kaapista löytyy kyllä Newlinen fleecevuoratut talvikelin juoksutrikoot ja Dobsomin talvijuoksutakki mutta jotenkin tuntui että näillä pakkasilla eivät nekään riittäisi. Muistelin lukeneeni kerrospukeutumisesta pakkasilla, siis myös juoksulenkille. Tälläsin siis päälle Rukkan lämpökerrasto alaosan, löysemmät juoksuhousut, hihattoman topin, 3/4.hihaisen paidan ja pitkähihaisen treenipaidan. Päällimmäiseksi pääsi e.m. juoksutakki ja housujen päälle vielä säärystimet. 

No eihän siinä lenkin tuoksinassa ja eteenpäin puskiessa kylmyyttä paljon ehtinyt tunnustella mutta krampit alkoivat jo heti lenkin puolivälin jälkeen. Ensin kramppasi toinen reisi, sitten vastakkaisen puolen pohje. Lenkki jatkui kuitenkin suunnitellusti ihan kotiin saakka jomotuksista huolimatta.

Kotona kroppa veti totaalisen jumiin. Otin piakkoin kaksi ibuprofeenia, joilla olikin melko pian vastetta, onneksi! Lisäksi suihkun jälkeen vedin reisilihaksiin kylmägeeliä kipua helpottamaan. Nyt sohvalta noustessa ja kävellessä kipu on aivan järkyttävä ja luulenpa ettei se huomiseksi ainakaan helpota, OU NOU!!! Mutta joka tapauksessa lenkki oli kaiken tuon kivun arvoista ja ennenkaikkea itsensä voittaminen eli pakkaseen uskaltautuminen oli ihan paras palkinto :)

VÄHÄN SYNTINEN KINKKUPASTA

Tänään lapsilla oli vapaapäivä päiväkodista ja itselläni töistä. Tarkoituksenamme oli tavata ystäviäni ja heidän lapsiaan kunnes yllättäen esikoinen päätti muuttaa suunnitelmia radikaalisti vatsataudin muodossa. Siinähän se yö sitten meni lakanoita vaihdellessa ja pientä potilasta hoivatessa. Aamulla oli poikasella olo jo parempi ja oksentaminenkin onneksi loppui. Jouduin kuitenkin peruuttamaan treffit, olisihan tuo nopea mutta piinallinen tauti varmasti tarttunut helposti muihinkin lapsiin, etenkin kun ikähaarukka oli välillä 1-4-vuotiaat :(

No mutta lohturuokaa parhaimmillaan on siis tämä hivenen syntinen pasta-ateria:

300 g savukinkkua (itse ostin sellaisen ison palan, josta sitten siivutin omatoimisesti)
1 sipuli
1 dl kermaa
100 g homejuustoa
aurinkokuivattuja tomaatteja
keitettyä pastaa

Kuullota sipulisilppu ja kinkut. Lisää paloitellut arinkokuivatut tomaatit ja vähän tomaattien öljyä. Lisää n.1,5 dl vettä ja halutessasi puolikas  lihaliemikuutio.Kypsyttele nestettä haihduttaen. Lisää kerma ja viimeiseksi murennettu homejuusto. Tarjoa pastan kanssa joko yhdistettynä tai erikseen.

Lisättyä suolaa ei mielestäni kaivannut ja liemikuution jätin siis laittamatta. Kastike on aika juoksevaa joten lisäsin pastan valmiin kastikkeen joukkoon ja hyvin onnistui näin mutta ainahan kastikkeen voi myös suurustaa mikäli koostumus ei miellytä.

Juoksukärpäsen purema

Aloitin juoksuharrastuksen muutama vuosi sitten tasolta nolla. Treenasin tämän

http://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/vapaa-aikavirasto/liikunnanohjaus/5twOyf7LV/juoksuohjelma_11vkoa.pdf

ohjelman avulla menestyksekkäästi 10 kilsan kuosiin. Saavutettuani tavoitteen olin kuitenkin ihan uskomaton pässi ja lopetin säännöllisen juokuharjoittelun "ennalta määrittelemättömäksi ajaksi". Kynnys seuraavaan treeniin olikin suuri. En uskonut pystyväni kovinkaan hienoihin saavutuksiin treenitauon jälkeen, joten en halunnut edes yrittää. 

Jokin juoksuharrastuksessa jäi kuitenkin hyvällä tavalla kaivelemaan ja palaan aina uudelleen lenkkipolulle, milloin minkäkin virikkeen saaneena. Virikkeenä saattaa yhtä hyvin toimia telkkarissa nähty juoksupätkä tai ihan vaan jonkun muun harrastajan kanssa käyty keskustelu. Ja siitä se ajatus sitten aina lähtee. Ja lenkille täytyy päästä mielellään ihan heti!

Yllättävää tässä on-off-harrastuksessa on se, että jostain syystä suoristuskyky ei juurikaan heikkene vaikka treenitaukoa tulisikin vähän pidempään. Eilen juoksin muutaman kuukauden tauon jälkeen kylmiltään tunnin mittaisen kohtuullisen rivakan lenkin ja olo oli ihan loistava! Toki seuraavana päivänä polvinivelet ja alaraajojen suuret lihakset muistuttivat eilisillan kirmailuista mutta kahdeksan tunnin työvuoro lähes tauotta jalkojen päällä avasi kyllä tehokkaasti nämäkin jumit :)

Niin ja täytynee vielä mainita että tämänkertainen innoittaja oli työkaveri, joka pyysi lähtemään lenkkiseuraksi. Tiedän hyvin, että kyseisellä naisella on rautainen kunto, joten kyllähän siinä alkoi jo ajatuskin vähän jännittää! Päätin siis lähteä vähän treenaamaan jo ennakkoon että pysyn sitten mukana menossa kun yhteislenkin aika koittaa ja tässä sitä ollaan, juoksukärpäsen pureman saaneena. :)

Kanapyörykät ja bataattilisuke

Broilerin jauheliha on itselleni ihan uusi tuttavuus. Olen ollut aiemmin reippaat 10 vuotta kasvissyöjä, joten hyppääminen lihalliseen maailmaan on ollut vähintäänkin villi kokemus :) 
Tämän ohjeen alkuperäisessä versiossa massasta oli tarkoitus muotoilla kebakoita kostutettujen puutikkujen ympärille. Työpäivän jälkeen laiskuus kuitenkin voitti ja pyöräyttelin taikinan palleroiksi ja uuniin. Lapsille väsäilin vielä kylkeen lisäkkeen, itse jätän bataatin väliin vaikka makunsa puolesta varmasti maistuisikin! Itse ruokakaan ei ihan karppiruoan normeja täytä, mutta olenkin hiljalleen lisäillyt hh-määriä tiukkailun jälkeen (karkit, leivonnaiset jne herkut ovat kyllä edelleen viikolla pannassa!) 

Maku oli ihan ok, mutta koostumus jotenkin vähän kumimainen, joten eiköhän jää yhteen kertaan tämä kokeilu...Lapsille tosin maistui tämäkin ruoka :)

Pyörykät:

400 g kananpojan jauhelihaa
200 g kermaviiliä
1 muna
Paprikajauhetta
2 rkl soijaa
2 siivua paahtoleipää
100 g fetaa/auramurua/mozzarellaa
1 dl korppujauhoja

Sekoita kermaviili ja mausteet. Lisää muna. Murustele paahtoleipä ja sekoita. Turvota. Lisää broilerit. Lisää korppujauhot ja juusto. Pyörittele palloiksi ja kiepauta korppujauhoissa. Paista 200 asteessa 45 min keskitasolla. 

Bolognese-ihmiskoe

Yleensä suunnittelen melkolailla tarkkaan koko viikon ruokalistan. Tällä kertaa jääkaapissa odotti kuitenkin jauheliha, jonka varalle ei ollutkaan minkäänlaista suunnitelmaa. Hiilarihimotus otti vallan ja päätin tehdä spagettibolognesea. No olihan siinä osasyynsä tietysti silläkin, että meillä nassikat tykkäävät kovasti tuosta ruoasta, tai no siis yleensä kaikista ruoista joiden osana on makaroni :)

Otin tämän myös ihmiskokeena sillä olin jo ennakkoon suunnitellut kokeilevani omaa hiilihydraattitoleranssiani. Olen vetänyt kohtuullisen tiukkaa linjaa hiilareiden suhteen lukuunottamatta kerta viikkoon tapahtuvaa porsastelupäivää. Samalla on tullut kuitenkin kelailtua että kuinka paljon hiilaria elimistö kestää ilman että paino alkaa kivuta ylöspäin ja vanha tuttu turvotus palaa...

Ohjeena oli hyvinkin perinteinen, ainakin meidän perheessä, hatusta vedetty versio:

700 g naudan jauhelihaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
Maizenan ruskeaa suurustetta + vettä
Tomaattipyrettä
Lihafondia, jauhelihamaustetta (0%suolaa)

Jauhelihat pannulle paistumaan ja sipulit heti perään. Kun jauhelihat ovat ruskistuneet ja kypsyneet voi kastikkeen suurustaa Maizenalla. Itse tykkään Maizenan helppokäyttöisyydestä mutta kukaanhan ei estä käyttämästä ihan perus vehnäjauhosuurustusta! Nesteenä käytin ihan vaan vettä, toki voi laittaa myös kermaa jos tukusammasta soosista tykkää.

Syömisen jälkeen olo oli hetken aikaa aika pönäkkä, mutta kyllähän se vatsanseutukin siitä sitten alkoi lasehtimaan. Huomenaamulla, tai siis yötyöläisen aamulla n. klo 14-15, katsotaankin sitten välitön tulos tästä hiilari-ihmiskokeesta. Ja kyllä, käyn joka aamu vaa'alla ja hiilarien turvottavan vaikutuksen huomaa kyllä jo heti ihan seuraavana aamuna!

Pikaruokaa

Eli pikapikaa ennen yövuoroon lähtöä oli tekaistava nälkäiselle pesueelle apetta. Ohjeen tynkää etsittiin jälleen kerran hyväksi havaitulta karppifoorumilta, mihin joutuisinkaan ilman näitä ohjeita?!

Ja näillä siis mentiin:

TEXMEX-KANA LANTTURANUILLA

1 pkt kanan rintafileitä
1 prk ranskankermaa
1 prk valmista salsakastiketta (siis sitä sieltä taco/fajitashyllystä)

1 keskikokoinen lanttu
öljyä
mausteita maun mukaan (meillä laitettiin paprikajauhetta, mustapippuria, suolaa ja chiliä)

Asettele kanat uunivuokaan. Kaada päälle ranskankerma-salsaseos ja tällää uuniin 200 asteeseen 40 minuutiksi tai kunnes kanat ovat kypsiä.
Pilko kuorittu lanttu ohuehkoiksi tikuiksi ja käytä öljy-mausteseoksessa. Paista 200 asteessa uunipellillä vaikkapa yhdessä kanojen kanssa rapeakuorisiksi. Huom! Joissakin lantturanuohjeissa kehoitetaan esikypsentämään lantut keittämällä mutta itse sain ainakin kypsiksi ihan vaan paistamalla. Jos viipaleet ovat kuitenkin kovin ruovin kokoisia, kannattanee harkita esikeittämistä :)

Tästä ruoasta täytyy sanoa ettei ihan omalle suosikkilistalle päässyt mutta muu perhe tykkäsi kyllä! Ranskankerma on vaan jotenkin niin happaman makuista ettei se mielestäni oikein sopinut yhteen tuon tacokastikkeen kanssa. Lisäksi soosi tykkäsi juoksettua, joten lopputulos oli kaiken lisäksi vielä aika epämiellyttävän näköinen :/ Mutta nälkähän tällä lähti ja se kai oli pääasia!

KEITTO JA KARPPI NE YHTEEN SOPPII...NOOOT!

Viikonlopun agendasta löytyi illanvietto kaveriporukalla. Aiempien karppailujen perusteella osasin tankkailla hiilareita jo ennakkoon välttääkseni metrin halko-efektin ensimmäisen juoman jälkeen. Ilta menikin näissä merkeissä varsin mukavasti, mutta seuraava aamu....huh huh!

Heräsin aivan järkyttävään päänsärkyyn. Kipu oli siis luokkaa "kallo halkeaa". Siis oikeasti. Päätä vihloi hartioista ylös päälaelle saakka. En kyennyt puhumaan, nousemaan vuoteesta, pitämään silmiä auki tai tekemään ylipäätään yhtään mitään muutakaan kuin hengittämään. Otin mieheni suosiollisella avustuksella kaksi särkylääkettä ja jatkoin unia. Muutaman tunnin päästä heräsin ja totesin päänsäryn hieman laantuneen. Jatkoin kuitenkin unia vielä sohvalla. Loppujen lopuksi kykenin nousemaan jalkeille klo 13.30 ja kipu oli viimein hellittänyt.

Vertailun vuoksi kerrottakoon että  herään krapula-aamuna ihan viimeistään klo 10 ja yleensä vielä reippaasti aiemmin joten puolenpäivän yli nukkuminen on todella epätavallista, Ja kotiin on tultu siis vasta pilkun jälkeen eli pikkutunneille yleensä hummaillaan sen kerran kun lähdetään. Olo on yleensä vähän nuutunut, mutta saan kyllä helposti kiinni ihan normipäivän toimista eikä edellisen illan hippailu jurikaan vaikuta seuraavana päivänä. Ja mainittakoon vielä että kahden pienen lapsen äitinä ei ole oikeutettu käyttämään "Eilen meni pitkäksi, voisin hieman levätä"-korttia :D

Lueskelin muidenkin karppaajien kokemuksia alkoholin ja vhh-ruokavalion yhdistämisestä ja löytyihän niitä samansuuntaisia fiiliksiä muiltakin. Karppaus ja alkoholi eivät vaan sovi yhteen. Ainakaan kaikkien kohdalla. Onhan myös niitä onnekkaita, joilta karppaus on vienyt krapulat kokonaan! Tosin täytyy vielä lisätä tähän samaan settiin ikä. Kun kolmekymppiä kilahtaa mittariin niin johan alkaa dagen efterit jytisemään ihan uudella tavalla!

Onneksi alkoa tulee otettua aika harvoin ja silloinkin vain kuivaa siideriä. Saunajuomia, ruokaviinejä tms naukkailuja en ole koskaan harrastanut yksin enkä yhdessä muiden kanssa. Illanvietot ja muut kosteat juhlat ovat ainoita, joissa kuppia tulee nosteltua. Tosin jos vielä seuraavankin kerran on tukka niin kipeä kuin tänään, siirryn absolutistiksi ja jätän juomahommat niille joille se sopii :)